Pajun kerääminen

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena lähes 30 pajulajia ja lisäksi näiden risteymiä. Useista lajikkeista ja risteymistä johtuen saattaa olla kuitenkin vaikea tunnistaa tiettyjä punontaan soveltuvia lajeja. Punonnan kannalta tärkeämpää pajuja kerätessä onkin ytimen koko. Mitä pienempi ydin, sitä paremmin paju sopii yleensä punontaan. Punontaominaisuutta voi testata taivuttamalla pajua rauhallisesti noin 90 asteen kulmaan. Jos paju napsahtaa poikki, se ei ole kelvollista punontaan. Samalla alueella on useimmiten eri pajulaatuja ja  taivutus kertoo vain kunkin pensaan tilanteen.

Kuorineen käytettävän pajun keruuaika on syksystä alkukevääseen ts. silloin kun lehdet ovat pudonneet ja kasvukausi on ohi. Kasvukauden päätyttyä kasvin ollessa lepotilassa kuori ei irtoa ja paju on sitkeimmillään.

Pajujen kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuteen vaan pajun keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Villiä kuoripajua voi kerätä teiden varsilta, sähkölinjojen alta, ojien pientareilta ja yleensä sellaisilta paikoilta, jotka ajoittain raivataan puhtaaksi. Näiltä alueilta löytyy sopivan ikäistä yhden tai kahden kasvukauden kasvanutta pajua.

Keruussa käytetään oksasaksia tai puukkoa. Oksat katkaistaan mahdollisimman läheltä maata, kantoa tai runkoa. Leikkuupinnan tulisi olla siisti ja repeilemätön, silloin oksa on punontakelpoinen mahdollisimman pitkälti.Pajun tulisi olla:

• 1 vuoden kasvustoa, kaksi vuotta kasvaneesta pajupensaasta haarattomat oksat 

• Oksatonta, suoraa, taipuisaa ja tervettä

• Paljon ohutta (ohut varpu on parasta punontamateriaalia)

Kaikenmittaista pajua: 40cm – 160cm. Punonnassa tarvitaan eniten 50cm – 120cm pajua.