Elävät pajut

Elävä pajutyö lähtee oikean pajulajikkeen valinnasta. Suomessa on jopa satoja erilaisia pajulajikkeita ja kaikki eivät sovellu elävien rakennelmien materiaaliksi. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että mitä suurempi rakennelma sitä pidempinä pajut kannattaa istuttaa. Viherrakentamiseen sopivia pajuja ovat esimerkiksi koripaju ja siperianpaju. 

Pienet pistokkaat istutetaan noin 20 cm syvyyteen ja pitkät piiskat noin 40 cm syvyyteen, todella isot salot tulevat jopa 60 cm syvyyteen. Pistokkaat on hyvä panna veteen 2 – 3 päiväksi ennen istutusta. Taimiväli on tavallisesti 15-55 cm. Jos pistokkailla halutaan tuuheutta pajumajaan tai tunneliin voidaan ne istuttaa kuinka tiheään tahansa. Ajan kuluessa tapahtuu luontainen harventuminen. Pitkät salot saavat luontaista vahvuutta, kun ne punotaan yhteen. Näin on riippumatta siitä, onko kyse aidasta, pergolasta, majasta tai seinäkkeestä.

Toinen hyvä peukalosääntö pitkien salkojen kanssa työskenneltäessä on, että ne typistetään latvasta, jotta saadaan hyvä kasvu ja mahdollisimman tiheä versojen muodostuminen latvasta tyveen. Ilman latvomista pajulla on taipumus jäädä alaosista paljaiksi. Paju vaatii alkuvaiheessa paljon vettä juurtuakseen. Juurtumisaikana eläviä pajuja on kasteltava ainakin kerran viikkossa. Pajujen on saatava vettä aika paljon, vasta sitten on kasteltu riittävästi kun koko multa on läpimärkää koko istutussyvyydeltä. Istutetuille saloille voi huoletta antaa vettä 10-15 litraa metriä kohti. Juurtumisen jälkeen salkojen kastelu on tarpeen vain kaikkein kuivimpina aikoina. Rikkaruohojen kitkeminen istutusvaiheessa on tärkeää, koska vastapistetyt pistokkaat eivät pysty kilpailemaan rikkaruohojen kanssa valosta, ravinteista ja vedestä. Hyvä tapa välttää rikkaruohoja on käyttää kateratkaisua, joka estää rikkaruohojen kasvun.